”Kilpailijat jaksoivat vinoilla”,
sanoi tehtaanjohtaja Ari-Pekka Vanamo syksyllä Metsä Fibren Äänekosken
biotuotetehtaalla. Sitä olisi kuulemma pitänyt sanoa sellutehtaaksi.
Vanamo oli vieraskorea. Eniten nimityksestä
oli vinoillut Vanamon tuolloinen yleisö, toimittajat.
Ja kyllähän se näyttääkin
sellutehtaalta. Mutta ajattelu oli ja on uutta, mikä on helppo leimata biopropagandaksi,
kriittinen journalisti kun on.
Se kannatti, eihän kukaan vanhoja
juttuja lue, paitsi minä. Nyt toimittajat panevat bion jopa sellun eteen, ikään
kuin epäbiologistakin sellua olisi olemassa.
Metsäalaa on pitkään moitittu
siitä, että se tuottaa mieluummin määrää kuin laatua. Uusi ajattelu on irtiotto
vanhasta: kun puun käyttöä ei voi lisätä, kasvua on haettava tekemällä vähemmästä
enemmän.
Tämän luulisi kelpaavan kaikille.
Monissakaan Äänekosken tuotteissa
ei ole mitään uutta tai ihmeellistä: mäntyöljy, tärpätti, sähkö, lämpö – jota
Valio käyttää naapuritontilla Aura-juuston tekoon. CMC-sellua tuotettiin
Äänekoskella jo ennen biotuotetehdasta.
Uutta on biokaasu. Suunnitelmissa
oli käyttää raaka-aineena myös maatalouden sivutuotteita. Hanke on edennyt,
joskin takkuillen. Yksi yhtiö suunnitteli biokomposiittien valmistusta, mutta sortui
talousongelmiin.
”Höpö höpö”, vastasi VTT:n
tutkimusprofessori Ali Harlin minulle taannoin, kun olin esittänyt epäilyn, että
metsäteollisuus ei enää koskaan löydä volyymiltaan ja kilohinnaltaan aanelosen veroista
tuotetta. Harlinin mukaan sellainen melko varmasti tulee ainakin tekstiilikuidusta,
jota jo tuotetaan Äänekoskella.
Tekstiili oli Äänekosken suunnitelmissa
alusta alkaen ja menee koko ajan eteenpäin, oikeita ratkaisuja etsien, niin
kuin teollisen prosessin kehittämiseen kuuluu.
Maailmanmitassa uutta on metanolin
teollinen puhdistus sellun sivutuotteista. Monikansallinen suuryritys Veolia
rakentaa Äänekoskelle tehdasta, jonka tuotanto käynnistyy vuonna 2026. Yhtiö aikoo
rakentaa vastaavia laitoksia kaikkialle maailmaan.
Muovattavia monikerrospakkauksia Metsä Fibre tekee ja tutkii Valmetin kanssa koetehtaassa.
Hiilidioksidin tuotannon
suunnittelusta on julkistettu hanke yhdessä Fortumin kanssa. Ligniinin
erottamista suunnitellaan. Viherlipeäsakan hyötykäyttöä tutkitaan.
Ja vielä viimeisenä, puuviiluista
liimattua kertopuuta valmistava Metsä Woodin tehdas otetaan Äänekoskella
käyttöön loppuvuonna 2026. Äänekosken konseptin kannalta merkittävää on kyky käyttää muun tuotannon sivutuotteita ja sen omat sivutuotteet. Ties mitä
niistä voikaan tehdä.
Sellutehdas tietenkin tekee sellua edelleen ja jatkossakin. Oleellista on, mitä tehdään tehdasalueella,
integraatissa, siinä naapurissa.
