Pekka Rahko jakoi Twitterissä 12. elokuuta Suomen Luonnon jutun Viisi myyttiä luonnonmetsistä, osa 5, saatteella että "Uudempien tutkimustulosten perusteella vanhat metsät ovat hiilinieluja. Biomassan hiilivaraston kasvu jatkuu pitkään – kenties satoja vuosia – vaikkakin kasvunopeus heikkenee metsän ikääntyessä."
Menin tätä sitten kommentoimaan sanomalla, että ”Suomen Luonto on tehnyt ennenkin juttuja itse keksimistään metsäalan myyteistä. Esimerkiksi nykyään kukaan ei ajattele metsäalalla niin, että koska vanhat metsät eivät toimi hiilinieluina, ne ’tulisi hakata ja niiden tilalle pitäisi istuttaa nopeasti kasvavia nuoria metsiä’”, niin kuin Suomen Luonnon kirjoituksessa väitettiin.
Seuranneesta keskustelusta ilmeni, että itse asiassa siteerattu Suomen Luonnon juttu olikin juuri niitä aiemmin tehtyjä juttuja, vuodelta 2015.
Samassa ketjussa myös Greenpeacen metsävastaava Matti Liimatainen puuttui keskusteluun ja lupasi todisteita siitä, että vanha metsä todella on hiilinielu. Liimatainen lähetti kaikkiaan 17 päivitystä, ensimmäisenä tämän:
Liimatainen väitti minun kyseenalaistaneen tutkimusta. Ihmettelin, että missä. Eihän esimerkiksi Suomen Luonnossa edes mainittu mitään tutkimusta, mitä voisi kyseenalaistaa, sanottiinpahan vain tutkimustulos ja -vuosi. Jos tällaista todistelua ei oikopäätä usko, se tuskin on ainakaan tutkimuksen kyseenalaistamista.
Liimataisen mukaan olin myös väittänyt, että vanha metsä ei ole hiilinielu. Sellaista väitettä en noista teksteistä löydä, mutta totta on, että suhtaudun väitteeseen epäilyksellä.
Tässä tukeudun ennen kaikkea tutkimukseen. Jos tutkimus kääntyy toiselle tolalle, luovun epäilyksistäni.
Liimatainen siis lupasi lähettää tutkimusviitteitä, jotka todistavat, että vanha metsä on hiilinielu. Olen perehtynyt tähän väitteeseen ennenkin.
Voisi kuvitella, että jos esimerkiksi WWF:n tavoitteisiin sopii esittää vanha metsä hiilinieluna ja jos sillä on osoittaa tätä tukevaa tutkimusta, se tuo nämä tutkimukset esiin. Esimerkiksi antaessaan lausuntoa Kansallisesta metsästrategiasta.
Ja niin se tekikin. Se vain, että nämä tutkimukset eivät tältä osin kestä kritiikkiä, kuten osoitin täällä.
Liimatainen lähetti kaikkiaan 15 tutkimusviitettä, joita kommentoin alla yksi kerrallaan. Se, että Liimatainen ei hakenut väitteidensä tueksi verkkolinkkejä, niin kuin sosiaalisessa mediassa on tapana, ei ollut suurikaan ongelma. Mutta olinpahan senkin ajan ns. poissa pahanteosta.
Ympäristöväitteissä on aina kaksi tärkeää ulottuvuutta: onko väite totta ja onko se oleellinen. Vanhan metsän hiilinielun suhteen unohtuu aina kysyä, että jos sellainen onkin olemassa, onko se millään mittarilla oleellinen, siis oleellisen suuri. Toistaiseksi en ole nähnyt yritystäkään tämän asian selvittämiseksi.
Vanhan metsän hiilinieluväitteiden tueksi esitetetyt tutkimukset ovat hyviä tutkimuksia. Mutta yleensä ne eivät ota huomioon luonnonmetsien hiilipäästöjä, jotka johtuvat metsätuhoista – siis metsäpaloista, hyönteistuhoista ja vastaavista.
Nämä hiilipäästöt ovat kuitenkin oleellinen osa luonnonmetsän dynamiikkaa, mitä esimerkiksi ympäristöjärjestöt kovin korostavat silloin, kun ne vastustavat väitettä siitä, että avohakkuu jäljittelisi metsätuhoa.
Vanha metsä – tai mikä hyvänsä – on tietenkin helppo osoittaa hiilinieluksi, jos ottaa huomioon vain hiilen sitoutumisen ja sivuuttaa sen, missä hiiltä vapautuu.
Seuraavassa käyn läpi kaikki 15 Liimataisen tutkimusviitettä. Toisin kuin Liimatainen, annan myös linkit, sikäli kuin olen niitä löytänyt, niin että voitte itse selvittää, puhunko puuta, heinää vai jotakin muuta.
1. Carey, E.V., Sala, A., Keane, R. & Callaway, R.M. (2001): Are old forests underestimated as global carbon sinks? Global Change Biology 7: 339–344. Tutkimus löytyy täältä. Kuten tiivistelmästä havaitaan, tutkimuksessa ei ole otettu metsätuhoja huomioon millään tavoin.
2. Desai, A.R., Bolstad, P.V., Cook, B.D., Davis, K.J. & Carey, E.V. (2005): Comparing net ecosystem exchange of carbon dioxide between an old-growth and mature forest in the upper Midwest, USA. Agricultural and Forest Meteorology 128: 33–55. Tutkimus löytyy täältä. Kuten tiivistelmästä havaitaan, tutkimuksessa ei ole otettu metsätuhoja huomioon millään tavoin.
3. De Wit, H.A. & Kvindesland, S. (1999): Carbon stocks in Norwegian forest soils and effects of forest management on carbon storage. Rapport fra skogforskningen, Supplement 14. 52 pp. Tutkimus löytyy tätä kautta. Kuten jo tutkimuksen nimestä, mutta varsinkin linkin takaa löytyvästä tiivistelmästä havaitaan, se ei edes yritä selvittää sitä, onko vanha metsä hiilinielu vai ei.
4. Knohl, A., Schulze, E.-D. & Wirth, C. (2009): Biosphere-atmosphere exchange of oldgrowth forests: process and pattern. Pp: 141–158 in Wirth, C., Gleixner, G. & Heimann, M. (eds) Old-Growth forests – function, fate and value. Heidelberg, Springer-Verlag. Kyseessä on saksalaisen kustantajan myymä kirja, jonka voi tilata täältä. Tässä vaiheessa sen todistusvoimaan on mahdotonta ottaa kantaa.
5. Kutsch, W.L., Kolle, O., Rebmann, C., Knohl, A., Ziegler, W. & Schulze, E.D. (2008): Advection and resulting CO2 exchange uncertainty in a tall forest in central Germany. Ecological Applications 18: 1391–1405. Tutkimus löytyy täältä. Tiivistelmän perusteella on helppo havaita, että tutkimuksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko vanha metsä pysyvä hiilinielu vai ei.
6. Law, B.E., Thornton, P.E., Irvine, J., Anthoni, P.M. & Van Tuyl, S. (2001): Carbon storage and fluxes in ponderosa pine forests at different developmental stages. Global Change Biology 7: 755–777. Tutkimus löytyy täältä. Liimataisen lähteistä tämä oli siitä poikkeuksellinen, että tiivistelmässä puhuttiin myös metsätuhoista: ”Simulaatiot osoittavat, että vanhan metsän tapauksessa aika, mikä vaaditaan metsäpalon vapauttaman hiilen uudelleen sitomiseksi on 50–100 vuotta.”
7. Luyssaert, S., Schulze, E.-D., Borner, A., Knohl, A., Hessenmöller, D., Law, B.E., Ciais, P. & Grace, J. (2008): Old-growth forests as global carbon sinks. Nature 455: 213–215. Tutkimus löytyy täältä. Tutkimuksen tiivistelmä päättyy sanoihin ”uskomme kuitenkin, että suuri osa tästä hiiilestä, myös maaperän hiilestä, karkaa takaisin ilmakehään häiriön sattuessa” – ja häiriö tarkoittaa siis metsäpaloa tai muuta metsätuhoa.
8. Pregitzer, K.S. & Euskirchen, E.S. (2004): Carbon cycling and storage in world forests: biome patterns related to forest age. Global Change Biology 10: 2052–2077. Tutkimus löytyy täältä. Tutkimuksen tiivistelmässä sanotaan: Metsän iän ja metsätuhojen yhteyden ymmärtäminen on oleellista hiilikierron ymmärtämisen kannalta.
9. Röser,C.,Montagnani,L.,Schulze,E.-D.,Mollicone,D.,Kolle,O.,Meroni,M.,Papale,D.,Marchesini,L.B., Federici,S.&Valentini,R. http://2002.Net CO2 exchange rates in three different successional stages of the “Dark Taiga” of central Siberia.Tellus54B: 642–654. Valitettavasti haku tällä tekstillä, vaikka sitä yritti korjaillakin, ei tuottanut tuloksia.
10. Tefs, C. & Gleixner, G. (2012): Importance of root derived carbon for soil organic matter storage in a temperate old-growth beech forest – Evidence from C, N and (14)C content. Forest Ecology and Management 263: 131–137. Tutkimus löytyy täältä. Kuten tiivistelmästä havaitaan, tutkimuksessa ei ole otettu huomioon metsätuhoja miltään osin.
11. Schulze, E.-D., Körner, C., Law, B. E., Haberl, H. & Luyssaert, S. (2012): Large‐scale bioenergy from additional harvest of forest biomass is neither sustainable nor greenhouse gas neutral. GCB Bioenergy 4: 611–616. Tutkimus löytyy täältä. Kuten jo otsikosta, mutta myös tiivistelmästä ilmenee, tämä tutkimus käsittelee lähinnä bioenergian tuotantoa.
12. U, K.T.P., Falk, M., Suchanek, T.H., Ustin,S.L.,Chen,J., Park,Y.-S.,Winner,W.E.,Thomas, S.C., Hsiao, T.C., Shaw,R.H., King,T.S.,Pyles, R.D., Schroeder, M. & Matista, A.A. (2004): Carbon dioxide exchange between an old-growth forest and the atmosphere. Ecosystems7: 513–524. Tutkimusta oli kovin vaikea löytää haulla, mutta lopulta se onnistui. Tutkimus löytyy täältä. Tämä tutkimus oli Liimataisen viitteistä ainoa, jonka tiivistelmässä sekä kommentoitiin metsätuhojen vaikutusta että väitettiin, että vanhan metsän hiilivarasto kasvaa niistä huolimatta, mutta että kasvu heikkenee ajan kanssa. Eniten vanhan metsän hiilidynamiikan suhteen kuitenkin korostettiin, että siitä ei tiedetä kovinkaan paljon. Esimerkiksi puiden kuolleisuudesta vanhoissa metsissä ei tämän tekstin mukaan tiedetä juuri mitään.
12. Wardle, D.A., Jonsson, M., Bansal, S., Bardgett, R.D., Gundale, M.J. & Metcalfe, D.B. (2012): Linking vegetation change, carbon sequestration and biodiversity: insights from island ecosystems in a long-term natural experiment. Journal of Ecology 100: 16–30. Tutkimus löytyy täältä. Tiivistelmässä sanotaan, että pystymme osoittamaan, että hiilen sitoutuminen maan päällä laskee ja maaperässä nousee lineaarisesti ainakin 5000 vuotta metsäpalon jälkeen.
13. Wardle, D.A., Hörnberg, G., Zackrisson, O., Kalela-Brundin, M. & Coomes, D.A. (2003): Long-term effects of wildfire on ecosystem properties across an island area gradient. Science 300: 972–975. Tutkimus löytyy täältä. Tämän tutkimuksen tiivistelmässä arvioitiin poikkeuksellisesti myös sitä, kuinka paljon vanhaan metsään hiiltä kertyy: ”…kun metsäpalosta kuluu aikaa, karikkeen maatuminen hidastuu nopeammin kuin ekosysteemin tuottavuus. Tämä kasvattaa maaperän hiilivarastoa metsäpalon jälkeen. Jokainen vuosisata ilman metsäpaloa sitoo puoli kiloa hiiltä jokaisen neliömetrin humukseen.”
14. Wirth, C. & Lichstein, J.W. (2009): The imprint of species turnover on old-growth forest carbon balances – insights from a trait-based model of forest dynamics. pp. 81–113 in Wirth, C., Gleixner, G. & Heimann, M. (eds) Old-Growth Forests – function, fate and value. Heidelberg, Springer-Verlag. Tässä Liimataisen viestintä meni vähän sekavaksi enkä oikein ymmärtänyt, mistä tutkimuksesta on kyse, mutta mahdollisesti tästä. Toisaalta, tämä on sama julkaisu kuin kohdassa 4. Toinen vaihtoehto on tämä. Mutta tässäkään tutkimuksessa ei ole käsitelty metsäpaloja tai muita häiriöitä millään tavoin.
15. Zhou, G.Y., Liu, S.G., Li, Z. et al. (2006): Old-growth forests can accumulate carbon in soils. Science 314: 1417–1417. Tutkimus löytyy täältä. Tässäkään tutkimuksessa ei käsitelty metsätuhoja lainkaan.
Nämä olivat Liimataisen tutkimusviitteet. Hän haluaa antaa listastaan kunnian WWF:n Panu Kuntulle ja pyytää häntä, jos tämä ei riitä, lähettämään lisää esimerkkejä.
Lopuksi haluan kiittää minäkin. Jos tämä jotakin opetti, niin sen, että todellakin, metsän ikääntymisen ja hiilensidonnan suhde vaatii lisää tutkimusta.
Asia on luonnontieteellisesti kiehtova ja on inhimillisesti kiinnostavaa, että siihen on pakotetusti oltava joku mielipide. Ainakin niissä piireissä, missä metsäasioista keskustellaan.
