Kirjoitin runsas vuosi sitten, että en ymmärrä, mistä tulee nykyisen Euroopan unionin komission politiikka. Nuo hyvät tavoitteet, kuten ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjuminen, mutta aivan hullu käytäntö.
Erityisesti komission metsiin liittyvät
aloitteet eivät vastaa eurooppalaisen enemmistön tavoitteita tai parlamentin
vaalitulosta, eivätkä komission toimintatavat muutenkaan ole vastanneet yhteisesti
hyväksyttyjä periaatteita.
Aivan kuin pahaisin
ympäristöjärjestö, Ursula von der Leyenin komissio hylkäsi siekailematta YK:n
kestävän kehityksen periaatteet ja valikoi tieteellistä tutkimusta omien
tavoitteidensa kannalta parhain päin. Tarvittaessa komissio sivuutti jopa
selvästi ilmaistun EU-parlamentin tahdon.
Miten tässä näin pääsi käymään? Olen
saanut sen selville.
Kun viimeksi käytiin Euroopan
parlamentin vaalit, jokainen parlamentin ryhmä asetti oman kärkiehdokkaansa,
josta oli määrä tulla komission puheenjohtaja, jos ryhmä voittaa vaalit – mitä
sillä sitten tarkoitettiinkaan.
Vaalit voitti – kaikkien mielestä
– European People’s Party, EPP. Siis se ryhmä, jossa Kokoomuskin on mukana.
EPP:n kärkiehdokas oli saksalainen Manfred Weber, mutta häntä ei EPP:n
vaalivoitosta huolimatta valittu.
Miksi ei? Koska se ei käynyt jäsenmaille.
Ranskan presidentti Emmanuel
Macron ratkaisi jäsenmaiden kiistelyn esittämällä komission puheenjohtajaksi
Saksan puolustusministeri Ursula von der Leyeniä. Hänet valittiin.
Toisin sanoen, jäsenmaiden hallitusten
demokratia voitti kansalaisten vaaleissa ilmaiseman demokratian. Samalla hallitukset
antoivat, edelleen vaalituloksen vastaisesti, sosialisteille ja vihreille sitovia lupauksia siitä, mitä
komissio tekee.
Kummallisesti
kävi niin, että kun kansalaisten demokratiaa pilkattiin jättämällä Weber
valitsematta, se ikään kuin korvattiin antamalla vaaleissa toiseksi tulleelle sosialistien
kärkiehdokkaalle Frans Timmermansille komission varapuheenjohtajan paikka ja
sen myötä lupa toteuttaa ideologista ympäristölinjaansa, joka juuri oli tullut tyrmättyä
Euroopan parlamentin vaaleissa.
Nyt varmaankin tulisi toiveikkaasti
sanoa, että uudet ajatukset, uudet vaalit – siis kesäkuussa 2024. Uudesta on merkkejäkin.
von der Leyen lienee EPP:n ehdokas seuraavankin komission johtoon ja hänen
mahdollisuutensa näyttävät hyviltä (tilanne helmikuussa 2024). Mikä tärkeää, uuden komission linja antanee
ainakin tiedotteiden perusteella metsäalalle vähintäänkin aikaa hengähtää.
Mutta saako von der Leyen
seuraukseen uuden timmermansin, ja millä valtuuksilla. Sitähän me emme tiedä.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun
Tulevaisuus -lehdessä 26.2.2024.
