Norsunluutornin katolla

Kasvihuoneilmiön torjunta saa aina vain hullumpia muotoja. Uusimpana on ehdotettu, että kaupungeissa pitäisi alkaa peittää talojen katon kasvillisuudella.

Tällaista ovat esittäneet ”tutkijat”, jotka edustavat Helsingin yliopistoa ja Luonnontieteellistä keskusmuseota.

Miksi tällaiseen pitäisi ryhtyä? Ensimmäiseksi syyksi mainitaan, että se on maailmalla ”trendikästä” (esimerkiksi HS, 26.8.2011). Lisäksi se sitoo kosteutta ja sateita, viilentää ilmanalaa ja eristää kylmää. Viherkatot myös auttavat uhanalaisia perhosia ja hyönteisiä.

Katoille voisi perustaa puutarhoja. Ne vähentävät stressiä.

Toisaalta tiedetään, että Suomen talvessa viherkatto on vaikea rakentaa ja ainakin se tulee kalliiksi. Mutta kun Saksassa ja Japanissa laki velvoittaa niitä tekemään, niin kai siihen on meilläkin mentävä.

Tutkijat eivät ole norsunluutornissa, vaan sen katolla. Jos sieltä näkyisi alas, tulisi ehkä mieleen, että vihreätä voisi rakentaa maallekin. Se on takuuvarmasti halvempaa, se onnistuu varmemmin ja tuottaa aivan varmasti samat hyödyt kuin kattorakentaminenkin, mutta paremmin.

Esimerkiksi Helsingin kaupungissa kannattaisi keskittyä siihen, että pihat saatettaisiin asemakaavan edellyttämään kuntoon. Nythän kaavat useimmiten kieltävät latistamasta kerrostalojen sisäpihat parkkipaikoiksi, mitä ne kuitenkin ovat.

Pihojen vihertäminen lisäisi viihtyvyyttä paljon enemmän kuin kattojen. Tutkijoille tiedoksi: piha näkyy ikkunasta ja sen läpi on useinkin kuljettava, jos haluaa käydä jossakin. Katolla käydään harvemmin.

Mutta eihän tällaista voi tehdä, sillä se vähentää autojen ylivaltaa. Siihen ei voi mennä, ei edes ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä. Autolla on päästävä ovelle, se on kansalaisoikeus.

Asfalttia on muuallakin. Jos tutkijat piipahtaisivat siellä, missä enin osa kaupunkilaisia asuu ‒ siis lähiöissä, he havaitsisivat hehtaarikaupalla tylsiä, usein asfaltoituja joutomaita. Jos niistä tekee puutarhoja, eikö se lisäisi viihtyisyyttä ja sitoisi kosteutta ja sadevesiä?

Katoille taas on helppo keksiä vähäiselläkin ponnistelulla paljon puutarhaa järkevämpää käyttöä. Ne voisi esimerkiksi peittää aurinkopaneeleilla.

On esimerkiksi arvioitu, että jos maan kaikki katot peitettäisiin aurinkopaneeleilla, sähkövoimaloita ei sen enempää tarvittaisikaan. Se maa vain ei ole Suomi, sillä eihän meillä kukaan tuollaisia ala arvioimaan. Se maa on Saksa.

Kuulen heti huomautettavan, että ei toimi Suomessa, koska meillä on niin kylmää ja pimeää. Eikä se niin hyvin toimikaan, mutta yksi väärinkäsitys on syytä korjata.

Aurinkopaneeli toimii valolla, ei lämmöllä. Esimerkiksi kirkkaana talvipäivänä valo riittää oikein hyvin niin kauan kuin sitä on.

Tietenkään homma ei ole nykytekniikalla kannattavaa, mutta on se takuuvarmasti järkevämpää kuin puutarhojen perustaminen katolle. Ja jonakin päivänä se muuttuu kannattavaksi.

Pitääkö meidän siinä vaiheessa alkaa lapioida yltiötutkijoiden katolle kantamaa multaa alas?

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 27.9.2011.