Luin kesäkuisesta tiedotteesta, että Boston Consulting Group -konsulttiyhtiö oli määritellyt hinnan Suomen metsille. Tiedotteen mukaan kyse oli nimenomaan rahallisesta (financial) arvosta.
Yhtiön mukaan Suomen metsien arvo on 240–510 miljardia euroa. Määrä on huimaava, 1–2 kertaa Suomen koko pörssin arvo. Siitä kaksi kolmasosaa tulee metsien ilmastoarvosta – mitä se sitten tarkoittaakaan.
Konsultin kuuluu tietenkin laskea kaikenlaista. Pieni kritiikki on ehkä paikallaan.
Takavuosina muutamat suurvisiirit laskeskelivat Suomen metsien tuottoa mustikantuotannon perusteella. Tuotto oli suunnaton, verrattuna metsätalouteen. Se laskettiin niin, että arvioitiin metsään kasvaneiden marjojen määrä ja kerrottiin se niiden kilohinnalla torikaupassa.
Miten yksinkertaista!
Jos kuitenkin totuus kiinnostaa, yhdelläkään metsän puulla, varvulla tai marjalla ei ole ensimmäistäkään taloudellista arvoa, jos ihminen ei sitä kerää ja tuo metsästä pois. Eikä sekään riitä.
Sen lisäksi pitää olla markkinat, eli joku, joka haluaa maksaa tästä kaikesta vähintään niin paljon, että työstä saa palkan. Luonnontuotteena mustikka saa raha-arvon vasta sitten, jos joku suostuu maksamaan tätäkin enemmän.
Jotta luonnontuote saisi rahallisen arvon, sen täytyy päästä markkinoille. Ja markkinaa ei ole, ellei ole työtä tekevää välikättä ja hinnan hyväksyvää ostajaa. Metsään jäävien mustikoiden rahallinen arvo on pyöreä nolla.
Boston Consulting Groupin arvio Suomen metsien arvosta on yhtaikaa tarpeellinen ja hölmö. Tarpeellinen siksi, että se kertoo metsien mahdollisuuksista. Hölmö siksi, että se ikään kuin väittää näitä mahdollisuuksia todellisuudeksi.
Metsänomistajan kannalta on vain mielenkoostetta kuulla, että hänen metsänsä arvo on 100 000 euroa, jos siitä kaksi kolmasosaa on täysin teoreettista, konsulttiyhtiön toimistossa luotua laskennallista arvoa.
Jos joku tätä epäilee, kannattaa etsiä metsälle ostaja, joka maksaa hakkuualueesta kolminkertaisen hinnan alueella kasvavan puun markkinahintaan verrattuna, vaikka ilmastoarvon takia.
Mutta ei konsulttiyhtiö kuitenkaan täysin pihalla ole hankkeessaan. Sitä, mitä yhtiö suosittelee, ei useimmiten kerrottu Suomen tiedotusvälineissä.
Metsätuotannon osalta yhtiöllä on kaksi suositusta, jotka tuntuvat suomalaisessa mittakaavassa vaatimattomilta: maapallolle pitää luoda uusia metsiä, niin talouskäyttöön kuin suojeluunkin. Lisäksi pitää lisätä puupohjaisten tuotteiden kierrätystä.
Näissä molemmissa Suomi ja sen metsäala ovat tietenkin edelläkävijöitä jo nyt.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 29.7.2020.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti