Metsäkeskustelussa huvittaa tieteellä mäiskiminen. Voiko huomentakaan sanoa ilman että joku vaatii lähdeviitettä?
Tutkimuksen luonteeseen tämä sopii huonosti. Se ei anna lopullisia tuloksia, vaan lähestyy totuutta, toivottavasti, harvoin edes suoraan kohti. Mäiskintä taas vaatii, että tulokset on hyödynnettävä heti, ennen kuin tulee uutta, toiseen suuntaan johtavaa tietoa.
Tutkimus etenee hitaasti. Hyvä esimerkki on Amsterdamin vapaan yliopiston Sebastiaan Luyssaertin vetämään tutkimukseen Vanhat metsän globaalina hiilinielu tullut vastine. Se tuli maaliskuussa 2021, kun Luyssaertin tutkimus julkaistiin lokakuussa 2008.
Vastineen kirjoitti Kööpenhaminan yliopiston Per Gundersenin ryhmä. Se laski Luyssaertin aineiston perusteella kolmasosan pienemmän hiilinielun yli 200-vuotiaille metsille verrattuna Luyssaertin tutkimukseen. Tai pienemmänkin.
Kun Luyssaertin hehtaarikohtainen nielu kerrotaan lauhkeiden ja pohjoisten metsien pinta-alalla, tuloksena pitäisi olla tämän alueen metsien kokonaisnielu. Tulos on kuitenkin kaksi kertaa niin suuri kuin se nielu, minkä Kansainvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC laski koko maapallolle.
Se on myös melkein kaksi kertaa metsäninventointien perusteella laskettu maapallon kaikkien metsien hiilinielu. Luyssaertin laskelmat siis näyttäisivät liioittelevan vanhojen metsien hiilinielua merkittävästi.
Luyssaert vastaa, että hänen tutkimuksensa ei ottanut huomioon metsätuhoja.
Bingo!
Juuri tämä on useimmiten niiden tutkimusten heikkous, jotka väittävät vanhaa metsää suureksi hiilinieluksi. Juuri tästä näitä ”vanha-metsä-on-hiilinielu” -väitteitä on kritisoitu.
Näin olen tehnyt minäkin, esimerkiksi täällä.
Nyt kritiikin osoittaa oikeaksi juuri hän, keneen vanhan metsän hiilinieluväittäjät ovat vedonneet. Luyssaertin tutkimus ei edes hänen itsensä mielestä anna oikeaa kuvaan vanhan metsän hiilinielusta.
Tutkimuksessaan Luyssaert myös arvioi, että vanhan metsän puiden juuret ja maaperä sitoisivat 1,3 tonnia hiiltä hehtaaria kohti vuodessa. Gundersenin mukaan tämä tarkoittaisi, että maaperän hiilimäärän pitäisi kaksinkertaistua seuraavan sadan vuoden aikana.
Gundersenin mukaan tämä kuulostaa epäuskottavalta, koska nykyisen hiilimäärän saavuttaminen on vienyt satakertaisen ajan. Tällainen hiilen sitoutumismäärä myös edellyttäisi, Gundersenin mukaan, viisinkertaista typpilaskeumaa todelliseen nähden.
Luyssaert ei vastaa kommentissaan tähän Gundersenin väitteeseen, toteaapahan vain, että ei heidän tarkoituskaan ollut arvioida hiilen kertymistä vuosisatojen ajalle, ei tulevaisuuteen eikä menneisyyteen.
Ei siis edes sille 200 vuodelle, jonka Luyssaert ryhmineen itse oli valinnut tutkimuksensa aikaväliksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti