Metsäntutkijat Lauri Mehtätalo ja Juha Lappi vaativat Helsingin Sanomissa (HS, 30.8.) pitkäikäisempiä metsätuotteita. Ajatus oli, että metsien hiilinielu täyttyy ennen pitkää, koska metsiin ei mahdu määräänsä enempää biomassaa.
Jos metsäala siis haluaa sen jälkeenkin pysyä hiilinieluna, ainoa mahdollisuus ovat pitkäikäiset tuotteet.
Kirjoitus sai metsäalalta tavanomaisen nuivan vastaanoton, jossa keskityttiin enimmäkseen sivuseikkoihin. Reaktiot vahvistivat näkemystä, että alalla suhtaudutaan ilmastonmuutokseen yhä kuin 1990-luvulla: ei huolta, puuhan sitoo hiiltä kasvaessaan ja tuotteissa on kasvava hiilivarasto.
Vain kantapään kautta on saatettu oppia, että ilmastonmuutos on globaali ilmiö eikä kansainvälisissä neuvotteluissa voi olla muuta lähtökohtaa kuin se, että kaadettu puu on hiilipäästö, ellei toisin todisteta.
Kun taas tuotteiden hiilinielu, se on surkean pieni, mitä ei ymmärretä vieläkään.
Kim Pingoudin ryhmä selvitti jo 1990-luvulla, että fossiilipäästöihin verrattuna metsätuotteiden nielu on vain joitakin prosentteja. Eikä alan tuotepaletti liene noista ajoista muuttunut ainakaan pitkäikäisemmäksi.
Tilanne on antanut arvostelijoille mahdollisuuden sekoittaa pakka. Mitätön tuotenielu on samaistettu koko metsäalaan. Se tosiasia, että metsä uusiutuu, tyrmätään vaihtamalla puheenaihetta: sanomalla, että lyhytikäisten tuotteiden takia hiili palaa ilmakehään nopeasti ja kestää 70 vuotta, ennen kuin kaadetun puun tilalle kasvaa uusi.
Voi kysyä, miksi ihmeessä hiiliatomin pitäisi sitoutua juuri samalle kannolle, mistä se puu kaadettiin. Sehän voi sitoutua, ja sitoutuu, mihin vain. Todellisuudessa metsien hiilivarasto kasvaa tässä ja nyt, joka sekunti.
Koskaan ennen ei ole metsätaseita katsottu niin kapeasti kuin nykyään. Siihen syyllistyvät ne, jotka väittävät olevansa ekosysteemien puolestapuhujia. He muistuttavat metsäalaa, että metsä ei ole vain puita, mutta he itse yksinkertaistavat hiilitaseet yksittäisiksi puiksi.
Metsäala on tämän edessä valitettavan sanaton.
Tutkijoiden kirjoituksessaan esittämä tie on ainoa mahdollinen. Onneksi markkinat vievät sille itsestäänkin.
Metsätuotteiden ikä kasvaa koko ajan. Jopa uusiutuva diesel muuntuu yhä useammin pitkäikäiseksi muoviksi.
Metsästä tehdään silti myös kertakäyttötuotteita, joita ilman esimerkiksi nykyaikainen terveydenhoito ei tulisi toimeen. Jos niitä halutaan tehdä jatkossakin, olisi kohtuutonta laskea tämä lyhytikäisyys metsätuotannon rasitteeksi, ellei löydy parempia vaihtoehtoja.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 20.9.2021.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti