Messiaanista luonnonsuojelua

”Siitä ei ole niin pitkä aika, kun avohakkuu oli lainsäädännön edellyttämä hakkuutapa. Eikö näin?”

”Vajaa kymmenen vuotta sitten uusittiin metsälaki, missä jatkuva kasvatus tehtiin mahdolliseksi.”

”Eli tätä ennen se ei ollut edes mahdollista Suomen lainsäädännön nojalla.”

Sitaatit kuvastavat metsäkeskustelua. Tärkeää on puhua oikeansuuntaisesti, ei välttämättä niin totta. Vääränsuuntaista puhetta taas kuurnitaan millimetrimitalla.

Tosiasiassa laki ei ole koskaan edellyttänyt minkäänlaista hakkuuta eikä kieltänyt jatkuvaa kasvatusta. Vuoden 2014 metsälaki ei tehnyt jatkuvaa kasvatusta ”mahdolliseksi”, vaan määritteli, missä rajoissa sitä tulee harjoittaa.

Mutta kun ympäristöministeriön Ilmastokriisi- jaluontokatoinfossa näin sanottiin, se lienee parin kolumnirivin arvoinen asia.

 

1990-luvulla vihreissä keskusteltiin, että valtiovarainministeriön sijaan ympäristöministeriön pitäisi olla superministeriö, jolla on veto-oikeus muiden ministeriöiden asioihin. Luontokatoinfon YouTubesta löytyvän tallenteen perusteella on pakko kysyä, onko Luontopaneeli, joka käytännössä teki infossa kaikki linjaukset, uusi työkalu tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Luontopaneeliin on koottu etupäässä ekologian ja ympäristöalan osaamista. Se ei estä paneelin puheenjohtajaa Janne Kotiahoa ottamasta kantaa paneelin tuottaman tiedon edustajana lähes mihin tahansa. Hän on tuominnut jopa kestävän kehityksen – eli käytännössä YK:n Kestävän kehityksentavoitteet – vaatimalla, että ekologia asetetaan etusijalle, edes yrittämättä kommentoida kolmen tukipilarin kestävän kehityksen perusteita.

Siis sitä, että ekologia ei toteudu, jos ihmiset köyhtyvät. Jos elinkeinot viedään, teknologia ja taito jäävät eikä niitä jätetä käyttämättä, kun kylmä ja nälkä tulevat nurkista.

Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa suuret metsien suojelupäätökset 2000-luvun alussa johtivat huumeviljelyn räjähdysmäiseen kasvuun. Kreikan talouskriisin aikaan Akropoliin puut katosivat kaupunkilaisten uuneihin. Samoin kävi laajoilla alueilla Neuvostoliiton romahdettua.

 

Vihreiden vaalitappioiden syyksi on sanottu messiaanista ja oikeassa olevaa asennetta. Luontokatoinfoa katsoessa ei voi välttyä ajatukselta, kuka on messias ja kuka apostoli.

Se vetoaa varmasti joihinkin. Epäilen silti, saako ympäristötoimille näillä keinoin sitä kansalaishyväksyntää, mitä Kotiaho on vaatinut.

Saattaapa joku vastata niinkin kuin Talvisota-elokuvan komppanianpäällikkö, että ”meiltä voi kyllä vaatia, mutta voi olla paha tulla mitään ottamahan”.

 

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 22.2.2022.