Puun laadusta riittää puhetta

Puurakentamispäivässä Metsähallituksen Pilkkeellä maaliskuun puolivälissä kysyttiin, riittääkö suomalaisen puun laatu rakentamiseen. Vastaus oli lyhyt ja oikea "kyllä". Silti se ei ehkä antanut oikeutta kysymyksen moniulotteisuudelle.

Puun laadusta puhutaan paljon, ja yleensä roskaa. Väitetään esimerkiksi, että koko metsätaloutemme on kehitetty tuottamaan halpaa sellupuuta.

Silti valtaosa metsänomistajien tuloista tulee tukin myynnistä. Metsätalouden tavoitteena on kaikilta osin nimenomaan korkealaatuisen tukkipuun tuottaminen.

On suosittua puhua "hötöpuusta". Sitä kuulemma tuottaa lannoitus.

85:ä prosenttia maamme metsistä ei kuitenkaan ole lannoitettu koskaan. Jos jotakin hehtaaria on, yleensä vain kerran.

Enimmillään se vaikuttaa kymmeneen vuosilustoon kaikkiaan noin 70:stä. Kovin suuri vaikutus ei siis voi olla.

Varhainen harvennus pehmentää puuta, mutta hyvin vähän. Ahtaassa kasvavasta puusta tulee kovempi ‒ mutta se kasvaa hitaammin.

Jotta touhu siis kannattaisi metsänomistajalle, kuluttajan pitäisi maksaa kovasta puusta tehdystä tavarasta enemmän. Toistaiseksi halukkaita ei ole ilmaantunut.

Tähän on yksi poikkeus. Kuusamolainen Pölkky paalaa eläinten kuivikkeeksi kutteria. Se pölyää vähemmän pohjoisen puun sitkeyden vuoksi.

Siitä kuulemma maksetaan enemmän. Ei muusta.

Väitetään, että "hötöpuu" ei kestä esimerkiksi ikkunanpokissa niin kuin ennen. Todennäköinen syy on, että puutavara on kuivattu liian nopeasti tai sahattu väärin suhteessa sydänpuuhun.

Tämä taas on saanut kriitikot manaamaan taitamattomia sahoja. Jopa metsäteollisuudessa pitkään vaikuttanut professori Jyrki Kettunen alentui Talouselämässä (9/2010) väittämään, että "sahamies tyytyy vain muutamaan jakeeseen" tuotannossaan.

Kettunen ei tiedä, mistä puhuu. Esimerkiksi mainitun Pölkyn varastojärjestelmissä on tuhansia erilaisia tuotteita, kun otetaan huomioon puulajit, dimensiot, sahaustavat, laadut, erikoispituudet, kuivuusasteet. Eikä Pölkky ole tässä suhteessa mikään poikkeus.

Sahat pystyvät sahaamaan tukin mihin suuntaan tahansa, se on varmaa. Mutta jos niin tehdään, tukista saa vähemmän tuotetta ja enemmän sivutuotetta, haketta.

Jotta homma siis kannattaisi, kuluttajan pitäisi maksaa ikkunanpokistaan enemmän. Toistaiseksi halukkaita ei ole ilmaantunut.

Erityisesti puusepät manaavat usein, että erikoispuuta ei saa mistään. Noinkohan.

Vanha totuus on, että sahauksen kannattavuus riippuu ratkaisevasti logistiikasta. Arvopuun erottelu puupinoista maksaa, sillä sitä on vähän.

Jokainen voi miettiä, tekisikö sahayhtiölle tarjouksen hakea arvopuut yhtiön pinoista itse. Silloin pitäisi maksaa vähintään sahayhtiön maksama hinta ja ne kustannukset, mitä yhtiölle aiheutuu varastolaskelmien korjauksista. Jos haetaan aitoa win-win-tilannetta, myös sahayhtiön pitäisi hyötyä kaupankäynnistä jollakin tavalla.

Luultavasti ilmenisi, että halvinta hupaa ovat puheet, sen sijaan niiden mukaiset teot varsin vaativia.

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 9.4.2010.