Sijoittamista vai veronkiertoa

Tässäkin lehdessä (ks. loppu, T&T) on silloin tällöin jaettu viisaita neuvoja sijoittajille. Useimmiten, ellei aina, nämä neuvot kohdistetaan piensijoittajalle.

Se on loogista: kuka muu hakisi sijoitusneuvoja vähintään vuorokauden myöhässä ilmestyvästä lehdestä? Piensijoittajat hakevat, ehkä. Jos hakevat, se osoittaa heidän typeryytensä.

On päivänselvää, että tällainen sijoitusohje voi olla vain vanhentunut. Yhtä selvää on, että samat lehdet muistavat aina myös naureskella sille, kuinka juuri piensijoittajat myöhästyivät taas.

Kun minä aloitin sijoittamisen, halusin eläketurvaa. Kuvittelin ainoaksi kestäväksi ohjeeksi tämän: osta ja unohda. Tätä mieltä ovat olleet myös lehdet, mutta viime aikoina siitä ei ole puhuttu paljon.

Minun periaatteeni se kuitenkin on edelleen, koska mitäpä muutakaan vaihtoehtoa minulla olisi, kun ne osakkeetkin ovat siellä. Lyhyeen kauppaan minulla yksinkertaisesti ei ole aikaa paneutua.

Lehti taas unohtaa ohjeensa unohtamisesta heti, kun kurssi laskee. Siis juuri silloin, kun pitäisi unohtaa.

Alkaa kauhea huuto esimerkiksi eläkeyhtiöiden menetyksistä, jotka muka johtuvat huonosta johtamisesta. Ikään kuin juuri eläkeyhtiöiden sijoitukset voisivat nousta jos kurssit muuten laskevat.

Aika ajoin me piensijoittajat saamme myös kuulla, kuinka olemme typeriä, kun haemme osinkoja. Osinko on kuulemma pois osakkeen tulevasta arvonnoususta.

Neuvonantajamme lienevät hyvin kristittyjä: ”Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat.” Vai olisiko sittenkin viisaampaa nostaa osingot ennen talousromahdusta – joita tuntuu nykyään tulevan yhtenään.

”Tuhosiko hallitus eläkesäästämisen”, kysyivät Uusi Suomi ja kokoomuksen Pia Kauma kesäkuun alussa. Kirjoituksessa hämmästytti vain se, että se ei hämmästyttänyt ketään.

Kauman mukaan hallitus on muuttanut eläkesäästämisen ehtoja tavalla, joka on epälooginen ja mahdoton ennustaa. Näin varmaan on.

Kumminkin, kyse on pelkästään verohelpotuksista. Eläkesäästämistä koskee se, mikä koskee kaikkia suomalaisten raha-asioita: ihmiset ovat valmiita vaikka maksamaan rahaa välttääkseen veroja edes pennin verran.

Niinpä Kauman ja esimerkiksi Veronmaksajain keskusliiton katsannossa eläkesäästämisen kiinnostavuus riippuu vain ja ainoastaan verohelpotuksista. Kyse onkin siis veronkierrosta.

Jos asioista voitaisiin keskustella oikeilla nimillä, Kaumankin kokema yllätys olisi saattanut olla pienempi. Minusta ei ole mikään ihme, että hallitus yrittää tukkia veroporsaanreikiä, etenkin siinä taloudellisessa tilanteessa, minkä meillä väitetään olevan.

Tällaisia ovat eläkeikää lähestyvät ihmiset. He, jotka haukkuvat nuorisoa yhteiskunnan varoilla elämisestä. Ja tällaisia ovat kokoomuslaiset, jotka sentään vielä joskus yrittivät rakentaa valtiosta vapaata yhteiskuntaa.

Mutta miksi myös journalistit motkottavat hallitukselle? Heillä kai pitäisi olla suhteellisuudentajua sen suhteen, mistä eläkesäästämisen suurimmat menetykset ovat aiheutuneet.

Niin että mistä siis?

Ainakin minun eläkesäästöni katosivat siinä myllerryksessä, joka alkoi Lehmann &Brothersin konkurssista. Tämä on toki oleellista, ja tämän rinnalla hallituksen eläkesäästöpäätökset ovat vain harmitonta piiperrystä.

Kirjoitus on julkaistu Tekniikka&Talous-lehdessä 15.6.2012.