Vastuu on puolueilla

Huoli äänestysprosentista on taas suuri. Mutta jos juttu menee niin kuin ennenkin, sen viimeiset ilmaukset kuullaan näinä päivinä ja asiaan palataan seuraavissa vaalivalvojaisissa.

Nimenomaan poliitikot eivät tee asialle mitään. Sen sijaan he syyttelevät muita.

Esimerkiksi perussuomalaisten Matti Putkonen sanoi 29. lokakuuta radion Ykkösaamussa, että he voittivat vaalit ja muusta puhuminen osoittaa vain katkeraa mieltä.

Äänestäjän kannalta asia on toisenlainen.

Vuoden 2011 vaaleissa perussuomalaisia äänesti liki 253 000 sellaista, jotka nyt jättivät sen tekemättä. Ei luulisi, että millään puolueella on varaa viitata kintaalla tällaiselle menetykselle.

Hallituspuolueiden mielestä vaalit antoivat valtakirjan jatkaa kuntauudistusta. Silti ne ovat menettäneet yli 200 000 äänestäjää sen jälkeen, kun kuntauudistusta alettiin ajaa.

Luulisi, että näitä lukuja on hankala ohittaa, mutta puolueilta se onnistuu helposti.

Äänestysinnon kasvattamiseksi puolueet ovat esittäneet korkeintaan erilaisia vippaskonsteja, kuten äänioikeusikärajan laskeminen. Mutta miksi 16-vuotias äänestäisi sen innokkaammin kuin 18-vuotiaskaan. Todennäköisesti uudistus laskisi äänestysprosenttia.

Todellisuudessa puolueet eivät tarvitse kansalaisia. Kunnanvaltuutetut ja kansanedustajat valitaan ja rahaa tulee valtiolta, vaikka äänestysprosentti olisi kuinka pieni. Miksi puolueet tekisivät mitään asiantilan korjaamiseksi?

Ylimielisyys on käsin kosketeltavaa. Ehdokkaiden rasistisia kannanottoja kauhistellaan, mutta ei sitä, että Keskusta ei ole tehnyt minkäänlaista sisäistä selvitystä vaalirahasotkusta ja hyväksyy jupakkaan sotkeentuneet ilman muuta ehdokkaakseen.

Keskustassa edes valtakunnanoikeuden tuomio ei estä ehdokkuutta. Murhako täytyy tehdä, että he kavahtaisivat?

Mainitussa Ykkösaamussa Kokoomuksen vantaalaispoliitikko Tapani Mäkinen epäili alhaisen äänestysinnon syyksi sitä, että kunnat ovat suuria ja etäisiä. Silti juuri kokoomus haluaa niistä vielä suurempia, joskaan ei Vantaan kokoomus.

Politiikassa voikin menestyä, vaikka olisi 180 astetta eri mieltä vaalin pääasiasta oman puolueensa kanssa. Ja tämä pitäisi ottaa vakavasti.

Kun Mauri Pekkarinen epäili, että omasta kunnasta halutaan pitää kiinni kotiseuturakkauden takia, hänelle naurettiin. Siitä tiesi, että oltiin eduskunnassa.

Vaali-iltana vihreiden Osmo Soininvaara sanoi televisiossa pyrkivänsä siihen, että hänen äänensä menisivät nuoremmille, ”mutta ei niille mitään voi, aina niitä ääniä vain ropisee”. Voiko omia äänestäjiä pahemmin pilkata?

Silti tilanteen voivat korjata vain puolueet. Niiden on saatava kansa mukaan toimintaansa, koska äänestysinto voi syntyä vain oikeasta kiinnostuksesta politiikkaan.

Eduskuntapaikkoja pitäisikin jakaa vain se osuus 200:sta, minkä äänestysprosentti määrää. Jos prosentti olisi vaikka 50, paikkoja jaettaisiin vain 100. Puoluetuen kokonaismäärä pienenisi samassa suhteessa.

Tämä pakottaisi puolueet ottamaan ihmiset vakavissaan. Siksi ehdotusta tuskin viitsitään edes kommentoida.

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 5.11.2012.