Metsäkeskustelu on niin sakeaa, että kaikkea ei ehdi oikoa ajoissa. Nyt palaamme Bios-järjestön tiedotteeseen 5. syyskuuta, missä järjestö kummasteli sitä, että aiemmin julkistettua Suomen YK:n ilmastosopimuksen maaraporttia ei siihen mennessä oltu käsitelty julkisuudessa.
Äkkipoika ajatteli, että selvähän tuo, raportti ei kertonut mitään ihmeellistä uutta. Vaan eipä aikaakaan: kun Bios kiinnitti kuuliaisten toimittajien huomion asiaan, tiedote päätyi likimain sellaisenaan tiedotusvälineisiin.
Bios väitti raportin osoittavan, että lisääntyvät hakkuut tekevät tyhjäksi Suomen kasvihuonekaasujen päästövähennykset. Tätä Bios todisteli raportin ennusteilla metsien hiilinielun pienenemisestä ja vertaamalla niitä tavoiteltuihin päästövähennyksiin.
”Erityisesti puun käyttöä lisäävän bioenergian ilmastohaitat ovat moninkertaiset hyötyihin nähden vuoteen 2030 mennessä, ja hyvin suurella todennäköisyydellä myös vuosikymmeniä sen jälkeen”, järjestö väitti.
Sitaatti ei vastaa maaraporttia muuten kuin yhdeltä osin: vuosiluku on oikein. Raportti esimerkiksi ei vertaillut hyötyjä ja haittoja millään tavoin.
Eikä niitä voikaan verrata. Eihän kukaan edes väitä, että hakkuiden kasvattamisen ilmastohyödyt olisivat saavutettavissa ”vuoteen 2030 mennessä” vaan vasta sen jälkeen.
Raportti ei myöskään viittaa sanallakaan vuoden 2030 jälkeiseen aikaan, niin että ”vuosikymmeniä sen jälkeen” on vain Biosin märkä uni, joka ei perustu mihinkään. Todennäköisyys on toisenlainen.
Raportti perustuu puun käytön osalta kansalliseen metsästrategiaan. Sen vaikutuksia on arvioitu Luonnonvarakeskuksen laskelmien nojalla. Niiden mukaan metsien hiilinielu ei pienene vuosikymmeniksi, vaan korkeintaan 20 vuodeksi ja palautuu ennalleen arviointikaudella 2035–44.
Ja tämä sillä edellytyksellä, että suunnitellut hakkuulisäykset toteutuvat. Todennäköisesti ne kuitenkaan eivät toteudu, jolloin nielu palautuu nopeammin.
Bios ihmettelee myös, miksi Suomen ilmastopäästöistä raportoitaessa ei oteta nieluja huomioon. Puhelinsoitto viranomaisille olisi auttanut.
Suomen tavoite on vähentää päästöjä. Nielujen sotkeminen tähän saattaisi johtaa kikkailuun, jossa päästöjä kuitattaisiin nielujen kasvattamisella.
Tällä linjalla ovat myös ympäristöjärjestöt, kaiken muun kuin Suomen talousmetsien hiilinielun suhteen. Suomen talousmetsillä kuiotenkin sopii korvata päästöjä, koska se johtaa ikuiseen tavoitteeseen vähentää metsien talouskäyttöä, keinolla – ja myös hinnalla – millä hyvänsä.
Kysyin metsäaktivisteilta sosiaalisessa mediassa, kuinka suuri sen nielun sitten pitäisi olla. Sain vain yhden vastauksen: niin suuri kuin mahdollista.
Tämä on tietenkin mahdoton tavoite, sillä siitä seuraisi kaiken uusiutuvan luonnonkäytön lopettaminen tykkänään. Niin hyvä kuin hiilinielu saattaakin olla, se ei voi mennä kaiken ohi.
Joskus unohtuu, että voidakseen elää, ihmisen on käytettävä luonnonvaroja. Jos niitä ei voi käyttää, ihminen kuolee.
Eikö silloin olisi hyvä käyttää niitä luonnonvaroja, jotka ovat ympäristön, luonnon ja ihmisen kannalta parhaita, nimittäin uusiutuvia? Jos se estetään, vaihtoehtoja on vain kaksi: fossiilitalous tai kuolema.
Pahimmassa tapauksessa molemmat.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 12.11.2018.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti