Sanotaan, että seminaari ei ole turha, jos siellä saa edes yhden uuden ajatuksen. Metsäministeriön lokakuussa järjestämä Metsädebatti täytti ehdon.
Tilaisuudessa oli kuuden kansanedustajan paneeli ja sen aiheena oli metsien rooli hyvinvoinnin turvaajana. Edustajien puheista syntyi kuva, että he eivät oikein ole tunnistaneet, mitä varten heidät on erilaisiin luottamustehtäviinsä valittu.
He puhuivat puurakentamisesta aivan kuin se olisi jonkinlainen korkeammalta voimalta saatava lahja. Siitä saattaa ihmetellä, että tuleekohan se, ja jos tulee, niin milloin.
Voin vakuuttaa: tällä pelillä ei milloinkaan.
Meillä on tapana ihmetellä, miksi ruotsalaiset rakentavat niin paljon puusta mutta suomalaiset eivät. Selitys on kuitenkin tiedossa ja kerrottu moneen kertaan. Se löytyy politiikasta.
Ruotsissa puurakentamisen panivat alulle kunnallispoliitikot. He yksinkertaisesti päättivät, että tästä lähtien on rakennettava puusta tai sitten ei rakenneta ollenkaan.
Rakennusyhtiöille päätös oli kova pala. Ne sanoivat, että ei onnistu.
Pienet rakennusyhtiöt kuitenkin näkivät tässä tilaisuuden. Ne lähtivät tarjoamaan puutaloja.
Isot eivät lähteneet – eivät, ennen kuin oli pakko. Pakko tuli siitä, että ne pelkäsivät jäävänsä jalkoihin ja menettävänsä markkinat. Loppu on historiaa.
Muun muassa sellaista historiaa, että nyt nämä samat skanskat, peabit ja ncc:t valittavat Suomessa samaa kuin aikanaan Ruotsissakin, ettei se nyt vaan onnistu. Noinko vaikeaa on tietotaidon tuominen pelkästään yhden merenlahden yli?
Suomi todellakin on puurakentamisen mallimaa. Mitä tulee suuriin puutaloihin, eniten meillä on erilaisia markkinoiden ulkopuolella kehiteltyjä malliesimerkkejä.
Jos markkinaehtoista puurakentamista löytyy, se on syntynyt aivan kuin Ruotsissakin, poliitikkojen päätöksillä ja kaavavelvoitteiden kautta. Erona Ruotsiin on, että tällaista on kovin vähän.
Tuntuu siis perin kummalliselta kuunnella, kun kuusi kansanedustajaa, joista jokainen on ollut omassa kunnassaan vähintään kunnanvaltuustossa, arvuuttelee puurakentamisen tulemisajankohtaa tarkkuudella ”varmaan se joskus tulee”.
Hyvänen aika, pankaa toimeksi! Teillä on siihen kaikki valta.
Ja te äänestäjät, kun eduskuntavaalikamppailussa tapaatte näitä puurakentamisen ystäviä, kysykää, mitä he ovat tehneet asialle omassa kunnassaan.
Tai toisaalta. Paneelin aikana katselin korkea-arvoisen espoolaisen viranhaltijan Twitter-viestiä, jossa hän välitti kuvan Helsingin Sanomissa olleesta puurakentamista tukevasta kirjoituksesta. Hänen mukaansa ”se” olisi ilmastoteko Espoossakin.
No niin olisi. Mutta ne harvat poliitikot, jotka puurakentamista ajavat, ovat havainneet sen aivan tavattoman hankalaksi myös kuntien viranhaltijoille.
”Se on kummallinen asia se valta. Ei sitä ole täällä näkynyt”, totesi edesmennyt Kalevi Sorsa kerrattain. Muillekin kuin Sorsalle voi suositella vanhaa kikkaa: usein käynti optikolla auttaa.
Tai ainakin voisi hankkia peilin.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 28.11.2018.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti