Hiili- ja ympäristöjalanjäljet ottavat
huomioon vain toiminnan negatiiviset vaikutukset ja johtavat pahimmillaan kummallisiin
tuloksiin, kuten että lapsia ei kannata tehdä. Ratkaisun tuo kädenjälki.
”Puusta voi tehdä kaiken sen mitä
öljystäkin”, sanoo iskulause. Teknisesti ottaen näin on ainakin merkittävälle
osalle öljytuotteista, ehkä taloudellisesti ja teollisestikin, mutta mihin puu
oikeastaan riittää?
Täsmällistä vastausta kysymykseen
ei ole, mutta suuntaa-antava vertailu riittänee: jos kaikki maailmassa hakattava
puu käytettäisiin energiantuotantoon, sillä voitaisiin nykyhetkellä korvata vajaa
kuusi prosenttia fossiilisten polttoaineiden käytöstä.
Puuta ei tietenkään ole tarkoitus polttaa,
vaan korvata sillä fossiilisia materiaaleja, kuten muovia. Korvaaminen
kuitenkin edellyttää, että puun ympäristöystävällisyys kyetään osoittamaan ja
viestimään. Siinä riittää työtä, sillä monet tahot pyrkivät osoittamaan
päinvastaista.
”Esimerkiksi Euroopan unionin
komissio tuo ilmastopolitiikkaan voimakkaasti hiilijalanjäljen käsitettä ja
haluaa korvata sillä yli 50 vuotta käytössä olleen ja pitkälle kehittyneen
elinkaarianalyysin”, sanoi elinkaarianalyysien asiantuntija, johtaja Gregory A.
Norris Harvardin yliopistosta Metsäteollisuus ry:n seminaarissa huhtikuussa.
Jalanjälki on aina negatiivinen
Norrisin mukaan jalanjälki on hankala
käsite, koska se antaa vain negatiivisia tuloksia. Se johtaa moniin
kummallisuuksiin, kuten että lapset kannattaa jättää tekemättä, koska lapsen hiilijalanjälki
on negatiivinen.
Esimerkiksi investoijat ovat
alkaneet vaatia tietoa myös ihmistoiminnan positiivisista vaikutuksista. Tätä
tuodaan esiin kädenjäljellä. Sillä tarkoitetaan ihmisen mahdollisuuksia
parantaa ympäristön tilaa.
Suomessa elinkeinojen hiili- tai ympäristökädenjäljestä
ei ole juuri puhuttu, ei käsitteenä eikä varsinkaan sen tarkoittamana
toimintana. Esimerkiksi metsäalalla puhutaan metsien ekologisen tilan
turvaamisesta, mutta sen parantamista ei liene mainittu muualla kuin 1990-luvun
Euroopan metsäministerikonferenssin asiakirjoissa.
Jalan- ja kädenjälkianalyysien
puute on, että ne antavat vain hetkittäisen kuvan ympäristövaikutuksista. Norrisin
mukaan pitäisikin pyrkiä dynaamisiin malleihin, joihin voitaisiin syöttää
erilaisia muuttujia ja kysyä, että ”mitä tapahtuisi, jos tekisimme näin?”
Mallien tulisi olla kaikille avoimia
ja niiden pitäisi kattaa myös tuotteiden käyttö ja loppukäsittely.
Laajennettu kädenjälki tekee
kuvasta kokonaisen
”Metsätuotteet pärjäävät hyvin
useimpien ympäristövaikutusten suhteen, kuten keveyden ja lujuuden kaltaiset
tuoteominaisuudet, ilmastovaikutus, saasteet ja myrkyt. Ongelmia tuottaa vain maankäyttö”,
sanoi Norris.
Jos metsätuotantoa mitataan
jalanjäljellä, se tunnistaa vain maankäytön. Mutta jos mukaan otetaan
kädenjälki, positiiviset vaikutukset muuttavat kuvan kokonaan, varsinkin jos analyysi
laajennetaan metsäalalta muualle yhteiskuntaan.
”Ja niin pitäisi tehdä”, sanoi Norris.
Metsätuotteilla voi korvata
haitallisempaa tuotantoa. Jos esimerkiksi lämpölaitos siirtyy öljyn käytöstä sivutuotehakkeeseen,
jalanjälkianalyysi näyttää negatiivista, koska puuhakkeen polttamisella – niin
kuin kaikella ihmistoiminnalla – on aina negatiivisia ympäristövaikutuksia.
Positiivisia vaikutuksia kuitenkin
syntyy, mutta muualla, eli fossiilisten polttoaineiden tuotannossa. Tulos muuttuu
toiseksi, jos tehdään kädenjälkianalyysi ja laajennetaan se korvattavan
polttoaineen tuotantoon.
Lapsen kädenjälki näkyy uusissa
ajatuksissa
Toinen hyvä esimerkki on
tietotekniikka. Se käyttää valtavasti energiaa ja vaarallisia ja tuhoisalla
tavalla hankittuja raaka-aineita. Sen jalanjälki on varmasti negatiivinen.
Toisaalta sen kädenjälki vähentää
liikennettä, tehostaa ajankäyttöä, säästää raaka-aineita ja energiaa – mutta toisilla
toimialoilla. Jalanjäljessä nämä eivät näy, mutta kädenjäljessä näkyvät.
Kädenjälki luo myös kannusteen
ympäristötyöhön. Se kertoo, että me voimme vaikuttaa, toisin kuin pelkästään
negatiivinen jalanjälki. Se kertoo, että ihminen voi antaa luonnolle ja
ympäristölle enemmän kuin se ottaa.
Lopulta kädenjälki kertoo, että
lapsiakin kannattaa tehdä, sillä ratkaisuja ei tuota mikään muu kuin uudet
ihmiset ja heidän kauttaan tulevat uudet ajattelutavat.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaiusus -lehdessä 11.5.2022.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti