Kokoomus on ryhtynyt vahvasti remeltämään muiden puolueiden Nato-jälkiherännäisyydellä. Tämä on tavallaan loogista, onhan Kokoomus oman ilmoituksensa mukaan kannattanut Suomen Nato-jäsenyyttä jo kauan. Samoin on tehnyt vähemmällä remeltämisellä selvinnyt RKP.
Mutta kuinka puhdas Kokoomus itse
on?
Kokoomuksen kansanedustaja Pia Kauma riehui Twitterissä 19. helmikuuta Sanna Marinille, että jos Marinista olisi kiinni, Suomi ei olisi vieläkään hakemassa Nato-jäsenyyttä. "Ei minun vahtivuorollani", kertoo Kauma Marinin sanoneen.
"Mutta kansa halusi toisin. Tämä kuvastaa toimintaanne: uskallatte päättää asioista, vasta kun Suomen kansa sanoo niin”, tuuletti Kauma.
Jospa kuitenkin katsottaisiin,
mihin kysymykseen Marin vastasi. Se kuului näin: Uskotteko Suomen liittyvän Natoon.
Hän siis ei ottanut kantaa siihen, pitäisikö Suomen liittyä
Natoon.
Tämä ei ole jälkiviisastelua eikä
saivartelua. Ennen kuin perustelen, kysyn, olisiko esimerkiksi Kauma ollut
tammikuussa 2022 valmis sanomaan, että Suomi liittyy Marinin hallituksen aikana
Natoon. En tiedä, mutta jos olikin, ei sanonut, ei ainakaan julkisesti.
Mariniin verrattuna Kauman ja
ylipäätään kokoomuslaisten ansiot Nato-asiassa ovat lähinnä säälittäviä. Tosiasiassa
aivan kaikille vähänkään järjellisille politiikan arvioitsijoille on ollut
selvää yli sata vuotta, että Suomi ei liity minkäänlaiseen sotilasliittoon,
eikä viime 70 vuoden ajalta ainakaan läntiseen, ellei SDP kannata liittymistä.
Eikä SDP ole kannattanut, kunnes
tuli uusi tilanne. SDP:n veteraaniulkopoliitikkoja – Tarja Halonen, Eero Heinäluoma,
Erkki Tuomioja ja niin edelleen – uusi tilanne, ja nyt puhutaan joulukuusta
2021, ei kuitenkaan hetkauttanut.
Mutta Sanna Marinia hetkautti.
Riippumatta aiemmista kannanotoistaan, hän käytti sitä valtaa, mikä puolueen puheenjohtajalle
kuuluu ja kriittisessä tilanteessa käänsi SDP:n puolueena Nato-jäsenyyden
kannalle. Nämä päätökset hän teki ja ajoi läpi ajoissa suhteessa Venäjän uusimpaan
hyökkäykseen Ukrainaan. Niissä Marin pesi mainituilla veteraaniviisailla
pöytää.
Historiankirjoitus tulee tämän todistamaan.
Sanna Marin esiintyy niissä teksteissä ratkaisevana tekijänä Suomen uudessa
suuntauksessa. Jos hän olisi mies, sanoisin häntä valtiomieheksi. Nyt joku muu
saa keksiä paremman sanan.
Myös Kokoomuksen äänenkannattajan Verkkouutisten
päätoimittaja Kasperi Summanen katsoi asiakseen keskittää moitteensa Marinia kohtaan mielipidekirjoituksessaan 21. helmikuuta. Tiedän toki, että hän
ei edusta puolueen näkökantoja, mutta jollakin varmuudella voinee sanoa, että
hän edustaa ns. kokoomuslaisia mielipiteitä.
(No ei minua, olen minäkin
äänestänyt Kokoomusta.)
Summanen tietenkin toistaa äsken
kuvattua nykyvakiota Marinin tammikuisesta Nato-lausunnosta, mutta
hämmentävästi hän panee Marinin Nato-vastaisuuden todisteeksi senkin, että Marin
sanoi vielä maaliskuun alussa 2022 Natoa sotilasliitoksi.
Sotilasliitoksi! Hyvänen aika ja hyi olkoon!
En nyt oikein tiedä, mikä olisi
Summasen mielestä ollut parempi nimitys Natolle ja onhan tästäkin hiirenkokoisesta
asiasta jaksettu vääntää, mutta mitäpä jos ajateltaisiin omilla aivoilla ja tultaisiin
tulokseen, että Nato on sekä sotilas- että puolustusliitto. Siis molempia yhtaikaa.
Onko mahdoton ymmärtää?
Lisäksi hämmentää, että vailla
minkäänlaista poliittista vastuuta olevat päätoimittajat kammoksuvat
valtionjohtajien haluttomuutta ilmoittaa maan tuleva linja välittömästi
sotatoimien alkamisen jälkeen, siis kammoksuvat nyt, vuotta myöhemmin sotatoimien
alkamisesta.
Tulee mieleen, että jos onkin mielipide,
kannattaako sitä näille korppikotkille ravinnoksi heti antaa.
Mutta mikä sitten on Kokoomuksen
oma saldo Nato-asiassa? Se on kyllä aika nolo.
Pia Kauma sanoi yllä, että ”kansa
halusi toisin. Tämä kuvastaa toimintaanne: uskallatte päättää asioista, vasta
kun Suomen kansa sanoo niin.”
Jos tämä johonkin pätee, niin
Kokoomuksen Nato-suhteeseen.
Itse olen kannattanut Nato-jäsenyyttä
jo joitakin vuosia, en kuitenkaan niin pitkään kuin Kokoomus. Mutta Kokoomuksesta
poiketen, olen tehnyt sen ylpeydellä, julkisesti ja asiaa ajaen.
Kun taas Kokoomus on tehnyt sen
lähinnä häpeillen, nurkissa hiiviskellen ja keskenään kavereiden kanssa
kuiskaillen.
Kuinka olisimmekaan, me Nato-jäsenyyden
aktiiviset kannattajat, vaikeina vuosina, kaivanneet poliittista tukea. Ja
poliittisella tuella tarkoitan sitä, että maan johtavat poliitikot, edes jotkut
heistä, jotka toki olivat olevinaan Nato jäsenyyden kannattajia, olisivat
sanoneet jotain.
Siis ääneen. Edes jotain.
Mutta ei. Vuodesta toiseen löytyi
aina joku vaali, jonka pelossa Kokoomus ei sanonut mitään, pelossa, että Natoa
kannattava ääni olisi menetetty ääni.
Vuodesta toiseen Kokoomus – ja samalla
RKP – valitsivat omasta mielestään isänmaan kannalta toiseksi parhaan vaihtoehdon,
vaikenemisen, kun heidän itsensä mielestä paras linja olisi ollut Nato-jäsenyys
ja sen kannattaminen.
Kokoomuslaisesta näkövinkkelistä
puolueen etu pantiin jatkuvasti isänmaan edun edelle. Voisiko joku
selittää, miten tämä eroaa vähintäänkin henkisestä maanpetoksesta?
Kokoomuksen opportunismia tärkeämpää
kuitenkin on se, mihin tämä opportunismi on johtanut kansakunnan. Siihen, että maassa
ei ole vieläkään käyty kunnollista Nato-keskustelua. Sellaisen käynnistäminen
olisi ollut nimenomaan Kokoomuksen vastuulla, onhan se sentään poliittinen
puolue ja oman ilmoituksensa mukaan ollut Naton kannalla, vai kuinka?
Se olisi ollut äärimmäisen tärkeää
Nato-jäsenyyden eri ulottuvuuksien ymmärtämiseksi.
Meillä esimerkiksi kuvitellaan,
että jäsenyys merkitsee yhtä poliittista päätöstä, kun se tosiasiassa merkitsee
valtavan byrokraattisen ja poliittisen prosessin alkua, jonka aikana Suomen ja
Nato-maiden puolustusjärjestelmät sovitetaan yhteen.
Suomalaisten on toki helppo
ajatella, että näytetään niille, siis ruotsalaisille, menemällä yksin Natoon ja
jättämällä heidät raiteille. Tämä ei kuitenkaan, valitettavasti, ole
sotilaallinen perustelu, vaan poliittinen. Mutta kuitenkin kiusallisen yleinen, turha ja Kokoomuksen ansiota sekin, niin epäilen.
Nato on, tietääkseni, sotilasliitto.
Sen ymmärtämisessä suomalaisilla on pitkä matka, kiitos Kokoomuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti